Kari Ketola
 |
 |
KARI KETOLA - ERILAINEN TIE HUIPULLE
Pallo-Iirot täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi "Yksi seura - monta tarinaa" - juttusarjassa haastattelemme taustavaikuttajia, entisiä pelaajia, vapaaehtoisia, seuralegendoja eli ihmisiä jotka tekevät Pallo-Iiroista meidän seuramme.
Valtaosa Pallo-Iirojen edustusjoukkueen paitaa kantaneista pelaajista on aloittanut jalkapallon lapsuusiällä. Yleensä lajin pariin on tultu jo nappulaliigaiässä. Kari Ketolan tie oli kuitenkin täysin erilainen.
- Vihasin jalkapalloa. Aloitin jalkapallon vasta B-junioreissa UTU:ssa (Uotilan Työväen Urheilijat).
Ketola pelasi jääkiekkoa C-junioreihin asti eikä koskaan ollut kiinnostunut jalkapallosta. Jääkiekko loppui ”Ketsin” mukaan, koska oli joukkueensa pienin ja huonoin.
- Viitasen Tepon kanssa mentiin sitten UTU:n B-junioreiden harjoituksiin. Vuoden päästä olin vahingossa Pallo-Iirojen A-junioreiden harjoituksissa. Ilmeisesti olivat UTU:sta suositelleet minua. Vaihtomiehenä olin pitkälti eivätkä raaskineet poiskaan joukkueesta heittää, Ketola muistelee.
- En kovin vakavissani ottanut jalkapalloa enkä ollut siihen aikaan mikään himotreenaaja. Ensimmäisen kerran treenasin omalla ajallani kun pelasin PPT:ssa mestaruussarjaa. (Porin Pallo-Toverit, nykyinen FC Jazz). UTU:ssa pelireissut kesti yleensä kaksikin päivää, Ketola naurahtaa.
Vuonna 1983 Ketola meni armeijaan, merivoimiin Upinniemeen. Silloin Ketola oli aloittanut pelaamaan UTU:n edustusjoukkueessa, joka pelasi Nelosessa. Tuona vuonna UTU kamppaili nousukarsinnoissa.
- Liftasin Upinniemestä toiseen nousukarsintapeliin Viialan Peliveikkoja vastaan. Jokin vanhempi rouva ihmetteli oikein ääneen, että ”Katsokaa, oikea merimies!” kun painelin peliin uniformu päällä. Olimme voittaneet ensimmäisen ottelun ja toisessa olimme 1-0 takeissa. Olisin tehnyt takatolpalta maalin, mutta vastustajan pelaaja pelasi kädellä palloa. Tasoitettiin pilkusta ja noustiin Kolmoseen.
UTU:sta mestaruussarjaan
Kari Ketola pelasi yli kahdenkymmenen vuoden ajan edustustason jalkapalloa. Kausilla 1984-86 Ketola pelasi UTU:ssa tehden 25 maalia. Se riitti herättämään mestaruussarjassa pelanneen PPT:n kiinnostuksen vuonna 1987 Ketsi pelasi korkeimmalla tasolla. Ottaen huomioon, että Ketola aloitti jalkapallon vasta B-juniori ikäisenä, niin olisiko aikaisemmalla lajivalinnalla voinut ura olla vieläkin komeampi?
- En ajattele sitä niin. Nuorempana en ollut kiinnostunut jalkapallosta. Löysin kuitenkin lajista itselleni harrastuksen ja elämäntavan. Nautin jalkapallon pelaamisesta. Mielestäni tänä päivänä hommasta tulee liian totista liian aikaisin. Olisi hyvä ottaa huomioon, että lapset ja nuoret kehittyvät eri tahdissa ja monen lupaavankin pelaajan harrastus voi tyssätä alkuunsa jos kaikki yritetään saada samaan muottiin, Ketola miettii.
Mestaruussarjassa Ketsi teki kolmessatoista ottelussa viisi maalia. Seuraavalla kaudella Ketola loukkaantui pahasti ja palasi UTU:un, jossa pelasi muutaman ottelun. Kaudelle 1989 Ketola värvättiin Vaasan Palloseuraan, jossa yritettiin tosissaan nostaa joukkue Kakkosesta Ykköseen. Pelaamisen ohella Ketolalla oli työpaikka Vaasassa.
- Monta vahvistusta tuli silloin ulkopuolelta joukkueeseen. VPS:n päävalmentaja oli kuitenkin aivan liian lepsu eikä saanut joukkueeseen otetta. Valmentajakin silloin vaihdettiin ja huonostihan se kausi meni.
1990-luvun Raumalla kaksi vaihtoehtoa
Pallo-Iirojen ja Rauman Pallon välinen kilpavarustelu oli 1990-luvulla kovaa. Ketola pelasi kummassakin joukkueessa, vuonna 1990 Pallo-Iiroissa ja 1991 Rauman Pallossa. Iiroissa Ketola teki 20 ottelussa 12 maalia ja Rauman Pallossa 21 ottelussa 14 maalia. Kaudella 1992 Ketola palasi Pallo-Iiroihin, jossa vierähti seuraavat kuusi vuotta. Hyvässä maalivireessä olleelle hyökkääjälle oli kysyntää – myös ulkomailla.
- Jos jotain jäänyt uralla harmittamaan, niin Vaasan kauden jälkeen olisi ollut mahdollisuus siirtyä Ruotsiin pelaamaan. Oikeastaan kaikki oli jo sovittuna, mutta homma kariutui kuitenkin. Olisi hienoa ollut kokea ruotsalainen jalkapallokulttuuri.
Raumalla taas 1990-luku oli monella tapaa jalkapalloilun kulta-aikaa. Vaikka riskejäkin otettiin, niin Raumalla oli jalkapallossa positiivista nostetta.
- Harrastajamäärät olivat korkeat. Meillä oli kovatasoinen kakkosjoukkuekin. Pallo-Iirot pelasi monta vuotta putkeen Ykkösessä emmekä olleet missään tapauksessa sarjan parhaita joukkueita. Äijänsuo oli silti tunnettu siitä, että se oli vastustajalle v-mäinen paikka pelata. Kilpailutilanne oli urheilullisesti ajatellen hyväksi Rauman Pallon ja Pallo-Iirojen välillä, vaikka taloudellisesti se ei hyvin päättynytkään.
”Ystäviä ympäri Suomen”
Kari Ketola tuli tunnetuksi siitä, että teki huomattavan paljon maaleja päällään. Lisäksi Ketola pelasi usein kovaa ja aivan sääntöjen rajamailla. Oliko vanhemmalla iällä jalkapallon aloittaneella Ketsillä luontaisia lahjoja maalintekoon?
- Aavistuksen luontaista maalinteko saattoi mulle olla. Ehkä kysymys oli pitkälti tahdosta sekä ajoituksesta. Menin aina maalintekotilanteisiin kovaa ja yritin laskea pallon lentoradan oikein. Toki 90-luvulla satsasimme paljon erikoistilanteisiin ja meillä oli hyviä miehiä pallon takana, Ketola summaa.
Kari Ketolan kanssa samaan aikaan useamman kauden Pallo-Iiroissa pelannut Saku-Pekka Sundelin kuvailee Ketolaa jalkapalloilijana seuraavasti.
- Ketsi on pelaajana ja ihmisenä kaikista mahdollisista futisajan henkilöistä se, jonka haluan olevan omassa joukkueessani. Kohdattiin Pallo-Iirot aikojeni jälkeen Kakkosen matsissa FC Rauma – PIF, jossa jouduin topparina vartioimaan Ketsiä. Ensimmäisessä tilanteessa hän löi kyynärpäällä toisen silmäni umpeen. Kysyin, että mitä hittoa, mehän ollaan kavereita ja tämä on Kakkosen matsi. Sellainen Ketsi on kentällä, valmis tekemään mitä tahansa voiton eteen. Siksi hän on myös ihanteellinen joukkuekaveri. Vedin sitten saman ottelun aikana surutta takaisin joka tilanteessa ja se oli Ketsille ihan OK.
- Ketola on hämmentävä tapaus myös siksi, että hän ei osannut pelata jalkapalloa ja oli silti ihan hiton hyvä jalkapalloilija. Pallon kesyttäminen on kaikista tärkein asia lajissa, mutta mitenkään ei voi väheksyä puhdasta asennetta, nykyisin Urheilusanomien jalkapallotoimittajana työskentelevä Sundelin kertoo.
Ketola pelasi usein kovaa ja oli useasti myös tuomareiden silmätikkuna.
- Olihan näitä kertoja kun ennen pelin alkua esimerkiksi vessasta kuului tuomareiden keskustelua ja siellä jo valmiiksi merkattiin pelaajia. Kyllä mulla ystäviä oli ympäri Suomen, Ketola naurahtaa.
- Tosissaan ottaen, niin ikämiesturnauksissa olen vanhoja pelikavereita nähnyt ja mukavaa heidän kanssaan on ollut. Olemme samoille saunanlauteillekin mahduttu vielä, vuonna 2009 uransa Pallo-Iirojen reserveissä lopettanut 51-vuotias Ketsi sanoo.
Tasapuolinen joukkuekaveri
Kari Ketola on myös kentän ulkopuolella iso persoona. Sanavalmis ja sydämellinen ihminen, jota myös joukkuekaverit kunnioittivat. Ketola oli peliaikoinaan armoitettu erilaisten jäynien tekijä, mutta kuitenkin nuorille pelaajille aina tasapuolinen. Jokainen joukkuekaveri oli Ketsille tasa-arvoinen.
- Ketola oli kaikille tasapuolinen. Oli niitäkin kokeneempia pelaajia, jotka näyttivät nuorille pelaajille kaapin paikkaa lyttäämällä heitä alas aina tilaisuuden tullen. Ketsi kohteli kuitenkin kaikkia tasapuolisesti, oli sitten kokeneempi pelaaja tai juniori. Ketsi oli nuorille pelaajille tsemppaava ja hyvä, entinen joukkuekaveri ja Pallo-Iirojen nykyinen päävalmentaja Pasi Lehtonen kuvailee.
- Siviilissä Ketsi on mitä sydämellisin ihminen. Aina sellainen velmuiluvaihde päällä, mutta kyllä sitä tuli useaan otteeseen puhuttua syvemminkin elämästä. Eikä ikinä haitannut, vaikka ikäeroa oli 13 vuotta. Ei olla juteltu vuosiin, mutta jos huomenna pyytäisin häntä Helsinkiin muuttoavuksi, uskoisin että Ketsi tulisi. Avuliaampaa ja hauskempaa tyyppiä saa hakea, Sundelin jatkaa.
Ketola oli aina myös valmis puolustamaan joukkuekavereitaan. Taitavia pelaajia kuten Jukka Rantalaa otettiin välillä erittäin kovaa kentällä.
- Muistan kun Jukia otettiin erittäin rumasti kentällä. Kävin kaverille sanomassa, että nyt kannattaa jättää Rantala rauhaan. Seuraavaksi kun Rantalaa rapattiin, niin kävin kopauttamassa itsekin. Peli taisi loppua kummaltakin siihen, Ketola muistelee.
Ketsin jäynien kohteeksi joutuivat niin joukkuekaverit kuin valmennusjohtokin. Eräällä pelireissulla Ketola tarjoili valmentaja Hans-Erwin Königsmannille bussista löytynyttä yli kuukauden vanhaa kivikovaa pullaa.
- Meinasi Hasalla hampaat katketa.
Persoonat ja urheilullisuus arvoonsa
Kari Ketola on edelleen vahvasti mukana jalkapallossa. Kahden lapsen isän nuorempi lapsi pelaa jalkapalloa FC Raumassa sekä Pallo-Iirojen ja FC Rauman yhteisessä ikäkausijoukkueessa. Ketola on mukana poikansa joukkueen valmennustiimissä.
Nykyjalkapallo saa Ketolan on pohdiskelevalle kannalle.
- Persoonia pitäisi saada jalkapalloon. Niitä yleisö tulee katsomaan. Jos mietit nykyjalkapalloa, niin kuinka monta suomalaista jalkapallopersoonaa tulee mieleen? Joukkueissa saisi olla enemmän särmikkäitä persoonia niin hyvässä kuin pahassa. Ne kiinnostavat ihmisiä, Ketola linjaa.
- Jos valita saisi, niin ennemmin ottaisin valmennettavaksi joukkueen, joka on vaikeasti pideltävissä kuin tasaisen harmaata massaa.
Kari Ketola on itse elävä esimerkki siitä kuinka lajivalinnan voi tehdä myöhemmälläkin iällä ja silti saavuttaa hyvän tason pelaajana. On olemassa muitakin teitä.
- En ihan täysin ymmärrä miksi lapsia ja nuoria yritetään tasapäistää nykyjalkapallossa tai urheilussa muutenkin. Turhaan pelaajia yritetään pakottaa tiettyyn muottiin. Monelle järki tulee päähän paljon myöhemmin ja kipinä lajiin voi syttyä myöhemminkin. Ennemmin antaa vähän löysää kuin pakottaa, joka voi johtaa kiinnostuksen lopahtamiseen. Oma ohjenuorani on ollut, että liekki on saatava niin syväksi, että se ei lopu. Ilo ja hauskuus on säilyttävä, vaikka täysillä vedetäänkin.
- Toki nykyjalkapallossa ei varmasti enää pärjää esimerkiksi yhdellä hyvällä ominaisuudella. Kuitenkin kaipaisin sitä, että jos sulla on esimerkiksi jumalaton potkutekniikka, niin voitaisiin etsiä joukkueesta jokin rooli ja käyttää sitten huippuominaisuutta paikan tullen hyväksi. Näitä ihmiset tulevat sinne katsomoihinkin ihmettelemään.
Nykyurheilua ja myös jalkapalloa leimaavat kabinettinousut saavat Ketolalla silmät pyörimään.
- Pelillisillä avuilla noustaan. Ei ole muuta vaihtoehtoa. Jos et ole voittanut sarjaa tai pärjännyt riittävän hyvin, niin silloin et yksinkertaisesti ansaitse palkkiota. Sehän on koko urheilun suola. Urheilullista nousuista tuleva noste kantaa huomattavasti pidemmälle. Nämä kabinettinousut ovat ihan pölhöjä. Taloudellisia realiteetteja mietitään sitten myöhemmin, urheilullinen puoli tulee aina ensin, Ketola päättää.