Anne Jalonen

ANNE JALONEN - INTOHIMONA VAPAAEHTOISTYÖ

Pallo-Iirot täyttää tänä vuonna 85 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi "Yksi seura - monta tarinaa" - juttusarjassa haastattelemme taustavaikuttajia, entisiä pelaajia, vapaaehtoisia, seuralegendoja eli ihmisiä jotka tekevät Pallo-Iiroista meidän seuramme.

Pallo-Iirot on Satakunnan suurin jalkapalloseura. Lisenssipelaajia seuralla on 927 henkilöä, mutta nappulaliigan, eri juniori- ja edustusjoukkueiden pyörittämiseen tarvitaan valtava määrä vapaaehtoisia. Jokainen heistä ansaitsisi esille nostamisen.

Vajaa kaksikymmentä vuotta sitten Anne Jalosen ensimmäinen lapsi alkoi pelaamaan jalkapalloa Pallo-Iiroissa. Sitä kautta Anne myös itse tuli mukaan Pallo-Iirojen toimintaan. Tänä päivänä Annen tyttö Janiina Jalonen valmentaa seuran F-tyttöjä ja pelaa naisten edustuksessa.

-     Olin ennen jääkiekkoihmisiä, mutta tultuani mukaan Iirojen toimintaan hurahdin täysin jalkapalloon. Jäin siihen koukkuun. Nykyään olen täysin futisihminen. Vapaa-aika kuluu eri tehtävissä Pallo-Iiroissa ja mielelläni myös katson Valioliigaa televisiosta jos vaan aikaa jää.

Anne Jalosen vastuualueina on muun muassa Pallo-Iirojen kioskitoiminta miesten edustuksen, A- ja B-poikien, naisten edustuksen ja B-tyttöjen, Iirolandian, Nappulaliigan, Iiro-Cupin ja Länsi-Suomi turnauksen peleissä. Käytännössä siis Anne on paikalla jokaisen edellä mainitun joukkueen tai tapahtuman peleissä. Näiden lisäksi Anne toimii naisten edustuksen ja B-tyttöjen rahastonhoitajana sekä F-tytöissä rahastonhoitajana ja joukkueenjohtajana.

Herääkin kysymys miten neljän lapsen perhepäivähoitajalta löytyy vielä aikaa ja energiaa hoitaa työnsä ohella näinkin mittavia tehtäviä Pallo-Iiroissa.

-     En ole koskaan ajatellut tai laskenut kuinka paljon aikaa tämä vie. Tämä on minun harrastukseni. Tykkään siitä. Sitä paitsi vastapainoksi työlleni tapaan aikuisia ihmisiä, Anne naurahtaa.

-     Eikä minun tarvitse yksin näitä hoitaa, vaan vanhemmat hoitavat itse myynnin. Myös Kaija Savusen kanssa hommat toimii. Minun tehtäväni on olla ensimmäisenä ja viimeisenä paikalla ja katsoa, että kioskista löytyy kaikki tarvittavat. Opastan myös vanhempia tarpeen vaatiessa.

-     Toki tässä on usein illat ja viikonloput kiinni, mutta toinen vaihtoehto olisi jäädä kotiin sohvalle makaamaan. Hienoa on myös katsoa pienten lasten liikkumisen iloa. Se palkitsee.

Toiminta on kehittynyt, mutta ilkivalta haitannut toimintaa

 Annen tultua mukaan Pallo-Iirojen toimintaan löysi hän nopeasti itsensä talkoista vastaavana henkilönä. Pikkuhiljaa kioskitoiminta tuli mukaan Annen vastuulle. Kioskitavaran hankinta ja toimittaminen on isoin työ ja varsinkin alkuvuosina työlästä kun tavaroille ei ollut kunnon säilytystilaa.

-      Alussa kioskitavarat olivat autoni peräkärryssä, Anne muistelee.

-     Onneksi saimme myöhemmin kontin, jossa kioskitavarat pystyi säilyttämään pelien välissä. Olemme kioskirakennusta jonkin verran maalanneet ja koittaneet ylläpitää, mutta toivoisin että saisimme uudet tilat.

Varsinkin viime kesänä kioskirakennus ja aitiot joutuivat useasti ilkivallan ja murtovarkauden kohteeksi.

-     Niihin murtauduttiin useamman kerran ja kaikki kioskitavarat varastettiin. Tämän lisäksi niihin tehtiin ilkivaltaa. Konttiinkin murtauduttiin pari kertaa eikä siellä voi enää säilyttää kioskitavaraa.

Tulevaisuuden kannalta isoin haaste on kuitenkin uusien vapaaehtoisten löytyminen

Urheiluseuralle vapaaehtoiset ovat elintärkeitä toimijoita. Ilman heitä toiminta ei pyöri juniori- tai edustustasollakaan. Usein tehtävät ovat sellaisia, jotka eivät ulkopuolelle näy kuin vasta siinä vaiheessa kun kukaan niitä ei hoida. Tavallisin reitti seuran toimintaan mukaan tulemiseen on esimerkiksi omien lasten uuden harrastuksen aloittaminen. Talkootöistä voi kuitenkin saada itsellensä harrastuksen ja uuden ystäväpiirin, vaikka oma lapsi ei enää harrastaisikaan.

-     Vapaaehtoisia vanhempia on muutama toiminnassa mukana. Kiitos siitä heille. Seuran kannalta haaste tulee varmasti siinä kohtaa kun omat lapset lopettavat pelaamisen. Silloin moni jää pois toiminnasta mikä on ihan ymmärrettävää. Varmasti nykypäivänä muutenkin talkootyö on katoava luonnonvara. Tästä voi kuitenkin löytää itsellänsä mukavan harrastuksen, jossa tapaa aktiivisia ihmisiä päivittäin, Anne lisää.