SalPa puolusti pisteen - nousu-unelma murskaksi

Pallo-Iirot ei pystynyt ottamaan selkä seinää vasten pakkovoittoa, vaan jäi toisen puoliajan vahvasta painostuksesta huolimatta 1-1-tasapeliin SalPaa vastaan uudella tekonurmellaan.

Kokonaisuudessaan hieno Iirojen kausi ei saanut arvoistaan kruunua nousukarsintapaikasta Ykköseen. Kaksi huikeaa ottelua olisivat olleet elämys sekä joukkueelle että raumalaisille futiksen ystäville.

Pallo-Iirot taisteli vimmatusti tuon unelman ja kauden tavoitteen eteen. Sijat 1-2 tulevat kuitenkin jäämään haaveeksi, kun Ilves on ennen viimeistä sarjakierrosta neljä pistettä edellä kakkossijalla. SalPa tuli ja haki Äijänsuon uudelta tekonurmelta 1-1-tasapelin tiiviillä puolustuspelillä. Kokonaisuudessaan ottelu tarjosi viihdyttävän jalkapallonäytelmän vajaalle 350 sadalle syksyistä kylmyyttä sietämään saapuneelle katsojalle.

Riemu kesti kuusi minuuttia

Karsintakipinä syttyi liekkeihin kuuden minuutin ajaksi, kun Pallo-Iirot iski 1-0-johto-osuman ottelun 23.minuutilla. Ahtaassa tilassa SalPan rangaistusalueen rajoilla pelattu syöttöyhdistelmä vapautti Jussi-Pekka Savolaisen vastakkain vieraiden maalivahdin Santeri Aaltosen kanssa. Savolaisen ulkosyrjätörkkäys kirvoitti illan ainoat riemunkiljahdukset Äijänsuon yleisömerestä.

Riemua ei mahdottoman kauaa kestänyt, kun puolen tunnin jälkeen ottelu palasi alkupisteeseen. SalPan Antti Hakalan hieman kummalisesti leijannut kaukokuti yllätti Jani Tuomalan ja painui Iirojen maalinsuulla hyvän kauden torjuneen molarin hanskaa hipoen pussiin.

Toisella puoliajalla Iirot loi kourallisen maukkaita tekopaikkoja, joista tekemällä viimeisen kierroksen asetelmat olisivat olleet panoksellisesti maksimaaliset. Kimmo Hörkkö pyyhälsi Tuomalan pitkään avaukseen kuin idän pikajuna konsanaan ja ehti kuin ehtikin nostamaan pallon yli vastaantulleen SalPa-vahti Aaltosen. Nostossa ei kuitenkaan ollut tarpeeksi bensiiniä leiskahtamaan yli maaliviivan.

Ensi vuonna kelpaa vain nousu

Välittömästi perään Hörkölle tarjottiin maukasti puskupaikkaa, mutta pitkän taistelujuoksun jälkeen pohkeista ei löytynyt aivan tarpeeksi ruutia nikata puskuun tarpeeksi voimaa ja tarkkuutta.

Iirot jatkoi vyörymistään vieraiden maalille ja seuraavaksi Juho Torkkeli pääsi jysäyttämään lähietäisyydeltä, kuitenkin päin Aaltosta. Antti Horjanheimolla oli omat laukauksensa. Vielä loppuhetkillä Savolaisella oli mainio paikka sijoittaa kolme paunaa kotiin, mutta veto ohitti irvistellen takatolpan.

Iirot koputti tänä vuonna nousun portteja. Ensi vuonna ei kaino koputtelu enää riiä, vaan niistä porteista yritetään tulla läpi väkisin.

Kauden ei silti tarvitse päättyä kyyneleisiin. Ohutta lohtua voisi tuoda ryhdikäs ja kunniallinen esitys Ilves-Kissoja vastaan.