Amerikkalaisvahvistukset Matt & Daniel

P-Iirojen syyslehden toimitus tapasi Matt:n ja Danielin muutama päivä ennen heidän paluutaan Yhdysvaltoihin ja uteli mitä miehet oli mieltä kaudesta, joukkuekavereista ja Raumasta.

Pallo-Iiroissa nähtiin kauden aikana neljä amerikkalaispelaajaa. Heistä kaksi oli loppukaudesta avainasemassa ja kaksi joutuivat jättämään Iirot kesken kauden. Kenniel Martin siirtyi jo ennen kauden alkua Lapualle, Jeremy Barlow kärsi loukkaantumisista koko Raumalla olon ja lopulta polvivamma päätti hänen kauden ennenaikaisesti. Ainut koko kauden Raumalla pelannut amerikkalainen oli maalivahti Matt Glaeser, jonka avustuksella Iirot hankki loppukaudeksi maalitykki Daniel Antunezin Rochesterista auttamaan joukkuetta maalinteko ongelmissa.

P-Iirojen syyslehden toimitus tapasi Matt:n ja Danielin muutama päivä ennen heidän paluutaan Yhdysvaltoihin ja uteli mitä miehet oli mieltä kaudesta, joukkuekavereista ja Raumasta.

Teillä on hieman erilaiset taustat kaudesta, mitä mieltä olette omalta osaltanne kaudesta?

Matt:Meillä oli kauden aikana ylä- ja alamäkiä. Alkukaudesta uskoin että meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet nousuun, mutta sitten loukkaantumiset sekoittivat hieman peliämme ja meille tuli huonompi jakso. Loppukauden päätavoite oli välttää tippuminen ja taistelimme sitä vastaan. Lopullinen sijoitus oli hyvä bonus hienon taistelun jälkeen.

Daniel: Päätavoitteeni tänne tullessani oli auttaa joukkuetta parhaani mukaan. Mielestäni meidän peli parani paljon ensimmäisen pelaamani matsin jälkeen (LoPa kotona) ja olen oikeastaan hiukan pettynytkin että pelit loppuivat nyt jo, sillä samalla menolla oltaisiin päästy todella pitkälle. Uskon että olisimme taistelleet noususta Ykköseen.

Kuullostaa siltä että piditte joukkueesta johon tulitte?

M:Pidin kaikista joukkuekavereista, tulin kaikkien kanssa hyvin toimeen ja meillä oli todella hyvä henki joukkueessa koko kauden. Osa joukkueesta oli alkukaudesta kokemattomia, mutta kauden aikana saimme lisää varmuutta ja itseluottamusta. Meillä oli nuori ja lahjakas joukkue sarjaan.

D: Joukkue toivotti minut tervetulleeksi heti alusta lähtien ja auttoi tarvittaessa, joukkueeseen oli mielestäni helppo tulla. Joukkueemme oli hyvin nuori ja tarvitsimmekin Vasilen, Kimmon ja Antin kaltaisia kokeneitakin pelaajia. Joukkueen hiljaisuus oli aluksi hämmentävää, samoin se ettei Veijo käyttänyt koskaan sukkia, se oli kummallista...

Mainitsittekin jo muutaman pelaajan nimeltä, ketkä oli mielestänne joukkueen tärkeimpiä pelaajia? Jäikö joku pelaaja jostain muusta syystä mieleenne?

M:Meillä oli mielestämme kaksi sarjan parasta pelaajaa, Kimmo ja Daniel. Kimmolla oli aina asenne kohdallaan ja hän oli hyvä läpi kauden. Danielin tehot puhuvat puolestaan. Yannick jäi mieleen kaverina joka nauraa aina eniten omille vitseilleen...

D:  Kimmo, Yannick ja Jani olivat joukkueen avainpelaajia mielestäni. Heidän lisäkseen Matt, Antti ja Vasu olivat myös vahvoja pelaajia joukkueessa ja kovia tekemään töitä. Nuorista Eetu ja Nico erottuivat peleissä itsevarmuudellaan. Vasu jäi mieleen myös muista jutuista, minua alkaa aina naurattaa kun ajattelen Vasilea, hauska mies...

Olette molemmat pelanneet Yhdysvalloissa eri tasoilla sekä Daniel olet pelannut myös Etelä-Amerikan sarjoja. Mitä mieltä olette Kakkosen tasosta?

D:Sarja oli fyysinen, pelit olivat paljon fyysisempiä kuin joihin olin tottunut Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Mielestäni Kakkonen on tasoltaan hyvä, nuoria pelaajia kehittävä sarja.

M:Yhdyn Danielin vastaukseen. Kakkosen taso on nuorille pelaajille hyvä taso aloittaa aikuisten sarjoissa, joukkueiden tasoerot olivat ehkä yllättävänkin suuria.

Onko teille jäänyt Iirojen kotipeleistä jotain erityistä mieleen? Entä Raumasta?

D: Vaikka kotipeleissä ei käy niin hirvittävästi yleisöä niin silti oli mielestäni kiva pelata kotikentällä. Paikalla oli kuitenkin aina se ydinjoukko katsojia, jotka tervehtivät myös kadulla vastaan tullessa. Kaupunkiin en kerennyt niin hirvittävästi tutustumaan, mutta vaikutelma on että Rauma on rauhallinen paikka ja pidän kaupungista. Vaikka tällä hetkellä täällä onkin tosi kylmä (+2 astetta), en ole texasilaisena tottunut tälläiseen...

M:Nuoret lapset olivat innokkaimpia fanejamme ja he jäivät minun mieleen positiivisessa mielessä. Varsinkin meidän pallopojat olivat fantastisia ja haluaisin kiittää heitä erityisesti kuluneesta kaudesta. He kannustivat aina minua ja meidän joukkuetta. Meille he antoivat pallon nopeasti ja vastustajalle....noh hieman hitaammin...

D:Myös minulle jäi pallopojista hienot muistot. Oli hauskaa seurata heitä kun teimmme maalin, he tanssivat maalintakana ja olivat menossa mukana. En ole koskaan törmännyt vastaavaan, se oli erittäin hienoa ja ainutlaatuista.

M: Jos vielä palataan Raumaan niin Rauma on mielestäni rento kaupunki, jossa myös ihmiset ovat rentoja ja eikä turhaan stressaa, minun tyyppinen kaupunki. Ongelmallisinta täällä oli tottua kesällä jatkuvaan valoisuuteen öisin.

Olitte Raumalla eri pituisen ajan, pääsikö koti-ikävä iskemään missään välissä?

M:Kerran yhden kotipelin jälkeen, joka meni ihan penkin alle tuli sellainen fiilis että nyt haluan kotiin, mutta sitä lukuunottamatta ei oikeastaan tullut koti-ikävää.

D:Olin täällä niin vähän aikaa että ei päässyt iskemään ja Matt helpotti osaltaan koti-ikävän välttämisessä kun oli tuttu kaveri kämppiksenä.

Asuitte kahdestaan Jeremyn palattua polvileikkauksen jälkeen Yhdysvaltoihin, miten saitte vapaa-ajalla aikanne kulumaan?

M:Lueskelin jonkin verran ja surffailin netissä. Jeremyn ollessa täällä kinastelimme paljon toistemme musiikkimauista. Danelien tultua on arjesta tullut ehkä hieman aktiivisempaa ja kävimme mm. tekemässä omatoimisia harjoituksia päivisin.

D:Pääasiassa olen katsellut elokuvia ja kuunnellut musiikkia ja kuten Matt sanoikin niin kävimme pitämässä omia ekstra treenejä päivittäin.

Paluunne jenkkeihin on muutaman päivän kuluttua, mitä meinaat ensimmäisenä tehdä kun palaat kotiin?

D:Menen perheeni luo ja suunnitelmissa on mennä veljieni kanssa ulos syömään ja rentoutumaan. Olen todella kaivannut meksikolaista ruokaa täällä ollessaani.

M:Menen myös tapaamaan perhettäni ensitöikseni. Sen jälkeen menen kaverini luo jolla on parturi ja laitan hiukseni kuntoon. Meillä on kaveriporukalla tapana kokoontua sinne jutustelemaan ja hengailemaan.

Loppuun vielä udellaan herrojen jatkosuunnitelmia, onko jotain jo tiedossa?

M:Palaan ainakin aluksi takaisin Jenkkeihin ja ”normaali arkeen” opettamaan ala-asteen luokkaani jota opetin ennen kuin lähdin Suomeen. Odotan heidän jälleen näkemistä innolla. Urani suhteen on mietinnän paikka mitä haluan tehdä. Haluaisin pelata niin korkealla kuin rahkeeni vaan riittävät. Muutama mahdollinen try-out olisi Ruotsin divarissa, mutta katselen rauhassa miten niiden kanssa etenen. Palaan mielelläni myös Raumalle jos Iirot tarvitsevat ensi kaudella maalivahtia ja olen vielä käytettävissä.

D: Sain Vasun kautta try-outin täksi viikoksi Tampere Unitediin ja harjoittelin heidän kanssaan alkuviikon. He pitivät näkemästään ja haluavat minut Suomeen takaisin tammikuussa. Tämän lisäksi Veijo on auttanut minua muutaman mahdollisen try-out paikan kanssa Ruotsin Allsvenskaniin sekä divariin.  Myös yksi agentti Saksasta on ollut yhteydessä minuun jo ennen Suomeen tuloani ja hänen kauttaan voisin saada mahdollisesti näyttöpaikkan Schalkeen. Tällä hetkellä kuitenkin Tampere Unitedin tammikuun tarjous on ainut varmistunut tulevaisuuden suunnitelma, mutta haluan katsoa myös muut kortit. Ensin palaan kuitenkin Amerikkaan ja viimeistään tammikuussa tulen Eurooppaan takaisin.

Pallo-Iirot kiittää amerikan apuja haastattelusta sekä kuluneesta kaudesta ja toivottaa pojille onnea ja menestystä tulevaisuuteen!